Kuulumisia Cirkosta. Uutisia, tunnelmia, näkemyksiä.

3.2.2017 | Blogi | Cirko

Vesa Purokuru: Circus Tristen tarina

Vesa Purokuru: Veitsenterällä © Riku Suonio

Cirkon kausiohjelmassa 15.–19.2.2017 nähtävän Veitsenterällä-esityksen käsikirjoittaja, ohjaaja ja esiintyjä Vesa Purokuru kertoo blogikirjoituksessaan matkastaan sirkustaiteilijaksi ja kysymyksistä, joita ammattillisen identiteetin muutos on tuonut mukanaan.

Olin ehkä väsynyt. Siitä on nyt yli kymmenen vuotta. Se oli juuri siinä oravanpyörässä - ruuhkavuosissa, aamuyön työmatkalla, keski-iän porteilla, yksinäisessä hotellihuoneessa - kun yhtäkkiä pysähtyy ja miettii, että tässäkö tämä elämä nyt meni? Jotkut sanoivat että "ei saatana" ja ostivat moottoripyörän. Toiset eivät sanoneet mitään ja korkkasivat seuraavan pullon. Minä ostin yksipyöräisen.

Muistan myös ensimmäisen näkemäni elävän nykysirkusesityksen ehkä vuodelta 2005. Se oli pienen maaseudun hirsisen työväentalon näyttämö. Ympäristö, valot ja elävä musiikki rakensivat tunnelman, jossa kaikki oli mahdollista. Esityksessä ei nähty temppusarjoja, vaan hahmoja jotka tunsivat, saivat ideoita, liikkuivat erikoisilla tavoilla ja etenivät tunnelmasta toiseen. Ihastuin nuorten esittäjien lumoavan vapaaseen liikkeeseen ja halusin mukaan.

Ajatus oman elämäni sirkuksesta syntyi mielikuvituksessa jo varhaisessa vaiheessa. Harjoittelin paljon yksin ja huomasin kylpeväni usein haikeissa tunnelmissa. Ajattelin menneitä, keskeneräisiä ja rajallisia asioita. Jostakin syystä juuri haikeus viehätti ja viihdytti minua. Haikeudessa on paljon rakkautta; kauneutta, arvostusta ja ehkä ripaus huvittavuutta - itselle nauramista.

Ensimmäisen esityksen Circus Triste tuotti Eero Ainesmaan syntymäpäiville. Vuosi oli varmaan 2009. Silloin syntyi biisi ”Forever Young”. Muita pieniä esityksiä on tullut ja mennyt. Multialle syntyi myös Circus Tristen toinen versio, Tupacircus. Tupacircus on vuotuinen ilmiö 175-vuotiaan talonpoikaistalon tuvassa. Kymmenhenkinen poikkitaiteellinen ja vuosittain vaihtuva ryhmä sulkeutuu kolmeksi päiväksi taloon, ja lopputulos esitetään kylän kulttuuritapahtumassa.

Vuoden 2015 vakavan loukkaantumisen jälkeen olin risteyskohdassa. Tunsin, ettei vuosia ole loputtomasti jäljellä, ja samaan aikaan haaveeni kokopitkästä nykysirkussoolosta voimistui. Kahvilla kerroin unelmastani Jyväskylän Kesä -festivaalin toiminnanjohtaja Tanja Rasille. Ehkä hän kuuli elämäntarinan, joka ansaitsisi tulla kerrotuksi, ja tarjosi paikkaa Jyväskylän Kesän 2016 pääohjelmistossa.

Nyt Circus Triste valmistautuu tuomaan tuon Veitsenterällä-monologin Cirkoon – Uuden Sirkuksen Keskukseen. Innostus ja kauhu vuorottelevat. Uudestisyntyminen ja uuden identiteetin rakentaminen ei ole helppoa. Saako konsultista kasvaa taiteilijaksi? Voiko sirkusta toteuttaa juuri omalla tavallaan vai pitääkö kulkea totuttuja polkuja? Meillä kaikilla on tarina kerrottavana. Haluan kertoa omani. Se rakentuu noin kymmenestä vuosien mittaan rakentuneesta kohtauksesta, joista jokainen on tärkeä ja kipeän totta.

Veitsenterällä-teoksen esitykset Cirkossa 15.–19.2.2017. Liput www.ticketmaster.fi